Mitä Star Trekin kaksi eri kapteeni Janewayta opettavat johtajuudesta?

Kuinka paljon johtajasta syntyvään vaikutelmaan vaikuttaa se, mitä hän sanoo – ja kuinka paljon tapa, jolla hän ottaa tilan haltuun?

Star Trek: Voyager tarjoaa tähän poikkeuksellisen vertailukohdan. Sarjan kapteeniksi valittiin alun perin Geneviève Bujold, joka vetäytyi roolista vain puolentoista kuvauspäivän jälkeen. Hänet korvanut Kate Mulgrew näytteli Captain Kathryn Janewayta lopulta koko seitsemän tuotantokauden ajan.

Tämän seurauksena samasta pilottijakson dialogista on olemassa kaksi versiota: sama tilanne, sama univormu ja sama teksti – mutta kaksi täysin erilaista johtajuuden olemusta.

Katso video ja kiinnitä huomiota erityisesti katsekontaktiin, äänenkäyttöön, puheen rytmiin sekä siihen, kuinka näyttelijät kohtaavat ympärillään olevat ihmiset.

Visuaaliset viestit luovat ensivaikutelman

Kaikki visuaaliset elementit eivät ole samanlaisia, ja nämä pienet erot lähettävät katsojalle vahvoja visuaalisia viestejä.

Geneviève Bujoldin harmahtavat hiukset ja pehmeämpi leikkaus luovat hahmoon tiettyä isoäitimäistä pehmeyttä ja arki-ihmismäisyyttä. Tämä voi tuoda hahmoon rauhallisuutta, mutta se myös pehmentää dynaamista johtajuusvaikutelmaa ja vie terää sotilaalliselta auktoriteetilta.

Kate Mulgrew’n taakse kiinnitetty nuttura puolestaan lähettää täysin toisenlaisen viestin: se luo äärimmäisen muodollisen, kontrolloidun ja kurinalaisen siluetin. Se jättää kasvojen ilmeet ja katseen täysin avoimiksi — ja tekee ilmeestä heti särmikkäämmän, vaativamman ja komentavamman.

Nämä visuaaliset viestit virittävät katsojan odotukset jo ennen kuin näyttelijät sanovat sanaakaan. Vielä ratkaisevampia ovat kuitenkin erot siinä, miten he käyttävät ääntään, ottavat tilan haltuun ja kohtaavat ympärillään olevat ihmiset.

Kaksi eri tapaa osoittaa auktoriteettia

Bujoldin Janeway vaikuttaa rauhalliselta, harkitsevalta ja pidättyväiseltä. Hänen auktoriteettinsa perustuu malttiin ja sisäiseen varmuuteen. Samalla hän jää hieman etäiseksi ja sisäänpäinkääntyneeksi. Hänen ajatuksiaan tai reaktioitaan ei ole aina helppo lukea.

Mulgrew tuo rooliin enemmän äänen energiaa, suoraa katsekontaktia ja ilmeikästä läsnäoloa. Hän osoittaa selkeämmin kuulevansa ympärillään olevat ihmiset ja vastaavansa heidän aloitteisiinsa. Hänen ajattelunsa, päätöksensä ja auktoriteettinsa ovat helpommin muiden havaittavissa.

Kyse ei välttämättä ole siitä, että toinen olisi todellisuudessa pätevämpi johtaja kuin toinen. Kyse on siitä, millaisia tulkintoja katsoja tekee näkyvien ja kuuluvien signaalien perusteella.

Lämpö ja kompetenssi johtajuusvaikutelman taustalla

Vertailua voi tarkastella sosiaalipsykologiassa tunnetun lämpö–kompetenssi-mallin (Warmth–Competence Model) avulla. Mallin mukaan arvioimme ihmisiä ja heidän johtajuuttaan kahdella pääakselilla: kuinka lämpiminä ja hyväntahtoisina sekä kuinka pätevinä ja toimintakykyisinä heidät koemme.

Bujoldin Janeway sijoittuu tässä kohtauksessa melko korkealle koetussa kompetenssissa, mutta matalammalle lämmössä. Hän vaikuttaa vakavalta, älykkäältä ja kykenevältä, mutta hänen yhteytensä muihin ihmisiin jää etäiseksi ja vähemmän näkyväksi.

Mulgrew’n Janeway taas sijoittuu korkealle molemmilla ulottuvuuksilla. Hän ei vaikuta lämpimämmältä siksi, että hän olisi pehmeämpi tai miellyttämishaluisempi — päinvastoin. Vaikutelma syntyy siitä, että hän on tilanteessa näkyvästi läsnä ja ottaa aidon kontaktin miehistöönsä.

Tässä kontekstissa lämpö ei tarkoita iloisuutta, hymyilyä tai konfliktien väistelyä. Johtajuudessa se tarkoittaa huomiota, kykyä asettua vuorovaikutukseen ja aitoa vastavuoroisuutta.

Johtajan kompetenssi välittyy yhteydessä muihin

Vertailu havainnollistaa yhtä johtajuusviestinnän keskeistä haastetta: kompetenssi ei ole pelkästään sitä, että johtaja tietää, mitä pitää tehdä. Muiden täytyy myös pystyä näkemään ja kokemaan tämä osaaminen johtajan puheen, eleiden, päätösten ja vuorovaikutuksen kautta.

Johtaja saattaa olla erittäin kokenut, harkitseva ja asiantunteva. Jos hänen ajattelunsa jää näkymättömäksi eikä hän asetu aktiiviseen vuorovaikutukseen muiden kanssa, ympärillä olevien on vaikea lukea häntä. Hiljaisuus voidaan tulkita viisaaksi harkinnaksi — mutta aivan yhtä helposti myös etäisyydeksi, epävarmuudeksi tai kiinnostuksen puutteeksi.

Vastaavasti näkyvä energia ja voimakas esiintyminen eivät yksin osoita hyvää johtajuutta. Ne voivat kuitenkin tehdä johtajan tavoitteista, ajattelusta ja ratkaisuista muille huomattavasti ymmärrettävämpiä.

Arvioimmeko johtajuutta vai siihen liittämiämme mielikuvia?

Elokuvien ja television roolihahmot ovat kiinnostavia johtajuuden tutkimisen välineitä, koska ne tekevät usein näkymättömistä vaikutelmista näkyviä.

Katsojana muodostamme nopeasti käsityksen siitä, kumpi henkilöistä vaikuttaa vakuuttavammalta, lämpimämmältä tai luotettavammalta. Samalla on hyvä pysähtyä kysymään, mihin arvio todellisuudessa perustuu.

Arvioimmeko johtajan toimintaa ja päätöksiä – vai niitä ulkoisia ja vuorovaikutuksellisia signaaleja, jotka olemme oppineet yhdistämään johtajuuteen?

Hyvä johtajuusläsnäolo ei tarkoita yhden oikean esiintymistyylin omaksumista. Rauhallinen ja harkitseva johtaja voi olla yhtä vaikuttava kuin energinen ja ekspressiivinen johtaja. Olennaista on, että sekä selkeys että yhteys muihin välittyvät.