“If they can see it, they can be it.”
Tämä Geena Davis Instituten tunnuslause kiteyttää roolimallien merkityksen. Se, keitä näemme elokuvissa ja televisiossa, vaikuttaa käsityksiimme siitä, kuka voi johtaa, onnistua, rakastaa ja muuttaa maailmaa.
Marraskuussa 2026 julkaistu Still Waiting to Be Seen -tutkimus tarkasteli yli 50-vuotiaiden näkyvyyttä suosituissa yhdysvaltalaisissa elokuvissa ja televisiosarjoissa vuosina 2010–2025. Tutkimuksessa analysoitiin 440 elokuvaa ja sarjajaksoa sekä yli 10 500 puhuvaa hahmoa.
Tutkimuksesta nousee esiin kolme pysäyttävää havaintoa:
- Vain noin joka neljäs hahmo oli yli 50-vuotias. Yli 50-vuotiaat naiset olivat heikoimmin edustettu ryhmä.
- Suosituimpien elokuvien 176 pääroolista vain yksi oli yli 50-vuotiaan naisen rooli.
- Vuosien 2021–2025 suosituimmissa elokuvissa yli 50-vuotiaat naiset olivat sankari- tai antagonistirooleissa noin neljä kertaa useammin antagonisteja kuin sankareita.
Pelkkä näkyvyys tai representaatio ei kuitenkaan ole päätarkoitus. Merkitystä on myös sillä, miten ihmisiä kuvataan.
Missä ovat moniulotteiset roolimallit?
Missä ovat empaattiset mentorit, kunnianhimoiset uudistajat, rohkeat ongelmien ratkaisijat ja maailmaa muuttavat naiset? Entä heidän omat unelmansa, ystävyytensä ja rakkaustarinansa?
Tutkimuksen mukaan yli 50-vuotiaita hahmoja kuvataan myös huomattavasti harvemmin osoittamassa romanttista läheisyyttä kuin nuorempia. Ikään kuin rakkaus, kunnianhimo ja henkilökohtainen kasvu kuuluisivat ensisijaisesti nuoruuteen.
Onneksi moniulotteisiakin hahmoja löytyy.
Kotimaisen Paratiisi-sarjan Hilkka Mäntymäki (Riitta Havukainen) on kokenut, inhimillinen rikostutkija, jolla on oma elämänhistoriansa, vahvuutensa ja ristiriitansa. Hän ratkaisee ongelmia, tekee päätöksiä ja kantaa tarinaa.
The Intern -elokuvan 70-vuotias Ben (Robert De Niro) puolestaan kuvataan viisaana, empaattisena ja tasapainoisena mentorina. Kontrasti naishahmoihin on kiinnostava. Naispuolinen senioriharjoittelija esitetään kömpelönä kuskina auton ratissa, ja korkeasti koulutettu nuori assistentti näyttäytyy ajoittain avuttomana, lähes perinteisenä damsel in distress -hahmona.
Mutta miksi ikääntyvä mies saa olla arvostettu, osaava ja rauhallinen ongelmanratkaisija, kun naishahmojen epävarmuutta ja avuttomuutta käytetään komedian aineksina? Elokuva tarjoaa lämpimän kuvauksen sukupolvien välisestä mentoroinnista mutta myös mahdollisuuden tarkastella sukupuoleen ja ikään liittyviä stereotypioita.
Netflixin The Diplomat tarjoaa toisenlaisen näkökulman. Kate Wyler (Keri Russell) on taitava ja kunnianhimoinen diplomaatti, joka kamppailee vallan, vastuun ja ihmissuhteidensa kanssa. Myös presidentti Grace Pennin (Allison Janney) hahmo tuo tarinaan vallankäytön moraalista monimutkaisuutta.
Nämä hahmot muistuttavat, että hyvä roolimalli ei ole täydellinen ihminen. Hän voi olla ristiriitainen, erehtyvä, haavoittuva, kunnianhimoinen ja silti uskottava johtaja.
Myöskään antagonistin rooli ei itsessään ole kielteinen. Moniulotteinen antagonisti voi olla yhtä kiinnostava kuin sankari. Ongelma syntyy, jos ikä tai sukupuoli alkaa määrittää sitä, millaisia rooleja ihmiselle tarjotaan.
Mitä tämä kertoo johtajuudesta?
Elokuvat eivät vain heijasta yhteiskunnan käsityksiä. Ne voivat myös vahvistaa tai haastaa stereotypioita.
Jos kokeneita naisia ei nähdä aktiivisina toimijoina, johtajina ja muutoksen tekijöinä, millaisia mahdollisuuksia osaamme kuvitella heille – tai itsellemme?
Juuri siksi käytän elokuvia johtajuuden kehittämisessä. Tarinat auttavat tunnistamaan oletuksia, joita emme aina huomaa omassa ajattelussamme. Ne avaavat keskustelua vallasta, monimuotoisuudesta, rohkeudesta ja erilaisista tavoista johtaa.
Johtajuus ei kuulu vain tietynikäisille tai tietyssä asemassa oleville. Se on kykyä vaikuttaa, ottaa vastuuta, oppia ja saada muut onnistumaan. Tarvitsemme enemmän tarinoita, joissa yli 50-vuotiaat naiset eivät ainoastaan ole mukana, vaan vievät tarinaa eteenpäin.
Ja ennen kaikkea tarvitsemme moniulotteisia ihmisiä, emme uusia stereotypioita. Ihmisiä, joilla on oikeus olla kunnianhimoisia, rakastavia, keskeneräisiä, oppivia ja muuttuvia – iästä riippumatta.
Ensi kerralla blogissa on vuorossa näkökulmia vallasta, haavoittuvuudesta ja miesten johtajuuden roolimalleista elokuvissa. Stay tuned!
Lähde: Conroy, M. & Espinoza, C. (2026). Still Waiting to Be Seen: Fifty-Plus Characters in Film, Broadcast and Streaming, 2010–2025. Geena Davis Institute.